Ääniformaatteja

Ääniformaatit ovat keinoja, joilla ääni koodataan, pakataan ja tallennetaan digitaaliseen muotoon. Ne koostuvat koodauksesta (codec) sekä säiliöstä (container), jonka sisällä äänidata ja siihen liittyvä metadata kulkevat. Formaattien valintaan vaikuttavat äänenlaatu, tiedoston koko sekä laitteiden ja ohjelmistojen yhteensopivuus. Ne jaetaan pääasiassa häviöllisiin (lossy) ja häviöttömiin (lossless) koodekkeihin.

Yleisiä häviöllisiä koodekkeja ovat MP3 (MPEG-1/2 Audio Layer III) ja AAC (Advanced Audio Coding). MP3 on pitkään vallitseva ja laajasti tuettu, mutta AAC tarjoaa paremman laadun pienemmällä bittimäärällä. Näille koodekeille on tyypillisiä tiedostopäätteitä kuten .mp3 sekä .m4a/.aac. Ne sopivat hyvin musiikille ja suoratoistolle, mutta osa äänen hienouksista menetetään.

Avoimen ja modernin koodauksen vaihtoehtoja ovat Ogg Vorbis ja Opus. Vorbis on yleinen avoin häviöllinen koodekki, kun taas Opus on erityisen tehokas sekä puheelle että musiikille pienellä latenssilla. Tiedostot voivat olla .ogg (Vorbis) tai .opus (Opus).

Häviöttömät koodekit ja muodot tarjoavat tallennuksen ilman laadun heikkenemistä. Tunnettuja esimerkkejä ovat FLAC (Free Lossless Audio Coding) sekä ALAC (Apple Lossless). PCM-pohjaiset säiliöt kuten WAV ja AIFF tallentavat äänen ilman pakkausta, mikä tekee niistä yleisiä ammattikäytössä ja arkistoinnissa.

Metatiedot ovat tärkeä osa ääniformaatteja: MP3 käyttää ID3-tageja, FLAC ja Vorbis käyttävät omia kommenttijärjestelmiään, ja MP4/M4A käyttää avain–arvotietoja. Valinta riippuu käyttötarkoituksesta, laitteistokumppanuudesta sekä toistovaatimuksista ja tallennuskoosta.