attribuuttilauseina

Attribuuttilauseina ovat alisteisia lauseita, jotka toimivat sanaryhmän päälauseen nimen tai NP:n lisäambii niin, että ne määrittävät, millainen tai kenen asia on kyseessä. Ne liittyvät olennaisesti siihen, miten päälausetta tarkennetaan ja identifioidaan laajemman kontekstin sisällä. Käytännössä attribuuttilauseet ovat usein relatiivisia lauseita tai niihin liittyviä -partisiippijohdettuja ilmauksia.

Suomen kielessä attribuuttilauseina esiintyy sekä finiittisiä relatiivisia lauseita että -partisiippijohdettuja ilmauksia. Esimerkki finiittisestä: Kirja, jonka ostin eilen, on mielenkiintoinen. Tässä lauseessa “jonka ostin eilen” määrittelee kirjaa tarkemmin. Partisiippijohdettuja ilmaisuita voidaan käyttää kuten: Kirja, ostettu eilen, on mielenkiintoinen. Tällaiset ilmaukset toimivat samankaltaisesti kuin suhteelliset lauseet, mutta ne ovat muodoltaan pienempiä ja usein paremmin integroituvia NP:hen.

Attribuuttilauseilla on sekä kielellinen että semanttinen funktio: ne antavat tarkemman kuvan pääsanasta ja voivat rajata kontekstia tai erityisesti identifioida kyseessä olevan asian. Ne voivat olla kapeasti rajoittavia (restrictive) ja olennaisia päälauseen ymmärtämiselle, tai ei-rajottavia (non-restrictive), jolloin lause on lisätieto ja erottuu yleensä pilkun avulla.

Finnin kielessä attribuuttilauseiden syntaksi ja morfologinen ilmaisu vaihtelevat, mutta keskeistä on, että ne kiinnittyvät päälauseen nimeen ja toimivat sen määrittäjinä. Sääntöihin liittyy myös erottelu, milloin lause on välttämätön ja milloin lisäinformaatiota.

Ks. relatiiviset lauseet, partisiippilauseet, suomalainen kielioppi.