asutuskeskuksista

Asutuskeskus (monikko asutuskeskuksista) on termi, jota käytetään kuvaamaan ihmisasutuksen tiheästi rakennettua aluetta, joka palvelee sekä asukkaita että ympäröivää maaseutua. Usein asutuskeskus viittaa keskitettyihin palvelukeskuksiin, joissa sijaitsevat mm. koulut, kaupat, terveydenhuolto sekä julkiset palvelut. Määrittely vaihtelee kontekstin mukaan: tilastotieteen ja maankäytön yhteydessä asutuskeskukset määritellään tilastollisesti tiheästi rakennettujen alueiden ryhmäksi, jonka rajoja päivitetään väestön ja rakentamisen muutosten mukaan.

Kiinnostus asutuskeskuksista liittyy sekä väestö- että talouskehitykseen: ne toimivat palvelujen keskuksina sekä työ- ja liikkumistarpeiden kannalta. Alueellinen suunnittelu tarkastelee asutuskeskusten kokonaisuutta, mutta tunnistaa myös haja-asutusalueen ja taajamien erikoispiirteet.

Suomessa tilastollinen ja hallinnollinen tuntomerkistö käyttää asutuskeskuksia apuna arkipäivän infrastruktuurin, kuten koulut ja liikenneverkot, sekä alueiden keskusten vetovoiman analysoinnissa. Asutuskeskuksia ei sinänsä määritä vain väestön määrä vaan rakennettu ympäristö ja palveluiden läheisyys.

Tyypillisesti suurimmat asutuskeskukset löytyvät kaupunkien ja kehyskuntien alueelta; pienemmät asutuskeskukset palvelevat paikallista väestöä ja maaseutua. Ne muodostavat keskeisiä palvelu- ja työpaikkakeskuksia, joihin kansalaiset suuntaavat päivittäisiin tarpeisiinsa.

Termi juontaa suomen kielestä, jossa asutus tarkoittaa asuttamista ja keskus viittaa palvelujen ja rakenteiden keskukseen.