artefaktisignaalin

Artefaktisignaalin käsite viittaa signaalin osaan, joka johtuu artefakteista eikä mitatun ilmiön todellisesta sisällöstä. Se on yleinen ilmiö monilla aloilla, kuten signaalinkäsittelyssä, lääketieteellisessä kuvantamisessa ja radiolähetyksissä, ja sen tarkoituksena on erottaa todellinen signaali artefakteista.

Artefaktisignaalin syntyyn vaikuttavat tekijät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: laitteistoon liittyvät rajoitteet ja epälineaarisuudet, näytteenottoon ja rekonstruktioon liittyvät seikat sekä ympäristö- ja käyttäjän aiheuttamat häiriöt. Laitteistosta johtuvia lähteitä ovat kohina, klippaus ja vääristymät; näytteenotossa ja rekonstruktiossa yleisiä virheitä ovat aliasointi ja interpolointivirheet; ympäristötekijöihin kuuluvat sähkömagneettinen häiriö sekä liike. Kuvantamisessa esimerkiksi potilaan liike, metalliesie­neet ja epäoptimaaliset kojerakenteet voivat tuottaa artefaktisignaaleja.

Identifiointi ja vähentäminen perustuvat signaalianalyysiin, kalibrointiin ja rekonstruktio- tai suodatustekniikoiden käyttöön. Käytännössä pyritään parantamaan laitteistoa, optimoimaan näytteenotto ja käsittely sekä käyttämään algoritmeja, jotka erottavat tai korvaavat artefaktit. Joissakin tapauksissa artefaktisignaalin vaikutus pienennetään maskaamalla artefaktialueet jälkikäsittelyssä.

Tietämyksen artefaktisignaalin luonteesta ja hallinnasta pidetään tärkeänä, koska epäonnistunut tunnistus voi johtaa virheellisiin tulkintoihin ja epäluotettaviin päätelmiin. Tämä käsite auttaa kehittämään parempia mittausmenetelmiä ja luotettavampaa dataa.