arkistolainsäädännölle

Arkistolainsäädäntö käsittelee viranomaisten ja julkishallinnon asiakirjojen säilyttämistä, saatavuutta, hävittämistä sekä arkistointiin liittyviä oikeudellisia velvoitteita. Sen tavoitteena on turvata julkisten asiakirjojen pitkäaikainen säilyttäminen, mahdollistaa tiedonsaanti sekä säilyttää asiakirjojen aitous ja integriteetti, samalla kun yksilön yksityisyyden suoja ja turvallisuushäiriöt huomioidaan.

Keskeiset säädökset ovat arkistolaki sekä siihen liittyvä ohjaus arkistotoimintaan, sekä julkisuuslaki, joka säätelee viranomaisten asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa. Arkistolaki määrittelee vastuut viranomaisten, arkistojen ja muiden toimijoiden välillä, sekä muun muassa asiakirjojen säilytysaikojen määrittämisen, siirrot arkistoihin ja hävittämisen edellytykset. Julkisuuslaki puolestaan vahvistaa oikeuden saada tieto julkisista asiakirjoista sekä niihin liittyvät poikkeukset ja rajoitukset.

Henkilötietojen käsittely arkistoissa on sovitettava yhteen kansallisen tietosuojalainsäädännön ja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Tämä muuttaa käytäntöjä erityisesti silloin, kun arkistoissa säilytettävät aineistot sisältävät henkilötietoja, ja asettaa rajoituksia sekä aikatauluja tiedonsaannille.

Kansallinen toimija arkistolainsäädännössä on Kansallisarkisto, joka ohjaa ja koordinoi arkistotoimintaa sekä julkaisee säilytysohjeistukset. Muut viranomaiset vastaavat omien toimikokonaisuuksiensa asiakirjojen asianmukaisesta säilyttämisestä ja siirtämisestä valtionarkistoihin tai julkisille arkistoille, sekä varmistavat lailliset pääsyoikeudet.

Arkistolainsäädäntöinä kehittyvät näin sekä julkisen tiedonsaannin että julkaisutiedonhallinnan periaatteet sekä yksilöiden oikeudet ja suojatarpeet, ja niiden soveltaminen edistää läpinäkyvyyttä, luotettavuutta ja saavutettavuutta julkisessa hallinnossa.