arkikäytäntöjä

Arkikäytäntöjä tarkoitetaan arjen toistuvia toimintoja ja käytäntöjen kokonaisuutta, joiden kautta ihmiset järjestävät ajan, tilan ja sosiaaliset suhteet. Ne kattavat muun muassa henkilökohtaisen hygienian, kotitalouden hoidon, työn ja koulunkäyntiin liittyvät rutiinit sekä vapaa-ajan, ruokailun ja kulutuksen käytännöt. Arkikäytännöt muotoutuvat ja siirtyvät kulttuurin, teknologian ja sosiaalisten normien vuorovaikutuksesta.

Teoreettisesti arkikäytäntöjä tarkastellaan usein praktika-teorian kehyksessä, jossa toiminta nähdään sekä yksilön että ympäristön käytäntöjen tuloksena. Keskeisiä vaikuttajia ovat esimerkiksi Pierre Bourdieu (habitus ja kentät), Theodor Schatzki ja Elizabeth Shove (praktiat – materiaalit, osaaminen ja merkitykset). Näkökulmat korostavat sitä, miten päivittäinen toiminta kytkee toisiinsa tilan, esineet, osaamisen ja sosiaaliset merkitykset.

Infrastruktuuri, teknologia ja politiikka muovaavat arkikäytäntöjä. Rakennukset, liikenne, aikataulut sekä digitaaliset alustat vaikuttavat siihen mitä, miten ja milloin ihmiset toimivat. Arkikäytännöt voivat ylläpitää eriarvoisuuksia kuten sukupuolittunutta työnjakoa, mutta ne voivat myös hillitä ja edistää kestävää elämää sekä yksilöiden terveyttä ja hyvinvointia, kun valinnat, ympäristö ja välineet tukevat toivottuja tapoja toimia.

Tutkimuksessa käytetään muun muassa etnografiaa, aikatutkimuksia, päiväkirjoja ja haastatteluita. Arkikäytäntöjä tarkastelemalla voidaan ymmärtää sekä yksilöiden kokemuksia että laajempia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, ja niitä sovelletaan esimerkiksi kestävän kehityksen, terveyden edistämisen sekä teknologisen infrastruktuurin arviointiin.