arkikirjoitukseen

Arkikirjoitus on arkistotieteen termi, joka viittaa arkistolähtöisten aineistojen tallentamisen, kuvailun ja järjestämisen käytäntöön. Se kattaa aineiston kuvaamisen, sisällön kuvauksen, luokituksen sekä metadatatuotannon, joiden tarkoituksena on varmistaa aineiston pitkäaikainen säilyminen sekä löytettävyys ja käytettävyys.

Keskeisiä osa-alueita ovat valikointi, järjestäminen, kuvailu ja metatietojen ylläpito. Valikoinnissa päätetään, mitä aineistoa säilytetään; järjestämisessä rakennetaan säilytyksen logiikka; kuvailussa luodaan tiedot, joilla käyttäjät voivat ymmärtää ja löytää materiaali. Keskeinen käsite on provenance eli alkuperä, jonka ymmärrys ohjaa kuvailua ja säilytystä. Digitaalissa ympäristössä arkikirjoitus kattaa myös tiedostomuotojen valinnan, helposti löydettävien kuvailutiedostojen luomisen sekä säilytyksen teknisen hallinnan.

Arkikirjoitusta ohjaavat kansainväliset ja kansalliset standardit, kuten ISAD(G) kuvailun periaatteet, ISAAR(CPF) auktoriteettikirjaukset sekä ISO 15489 tietojen hallinnasta ja arkistoinnista. Digitaalisessa kontekstissa käytetään lisäksi metadatastandardeja kuten Dublin Core sekä säilyttämisen PREMIS-tyyppisiä ratkaisuja.

Arkikirjoituksen tavoitteena on tukea tutkimusta, julkisen tiedon saatavuutta sekä kulttuuriperinnön säilyttämistä. Se huomioi sekä oikeudelliset että eettiset näkökulmat, kuten yksityisyyden suojan ja käyttöoikeudet. Suomessa arkistopalveluissa arkikirjoitus muodostaa perustan sekä Kansallisarkiston että yksityisten ja julkisten arkistojen toimintakyvylle.