antitoksiinien

Antitoksiinien, joita yleisesti kutsutaan myös antitoksiineiksi, ovat yleisnimitys valmisteille, joiden tehtävä on neutraloida bakteerien tai muiden organismien erittämiä tok­siineja. Yleisesti ne koostuvat vasta-aineista, jotka syntyvät immuunijärjestelmän vasteesta ja sitoutuvat toksiinin molekyyleihin estäen niiden vaikutukset soluihin. Näin toksisen aineen haitallinen vaikutus vähenee tai pysähtyy. Antitoksiineja käytetään sekä passiivisen immuniteetin antamiseen että akuutin toksiinialtistuksen hoitoon.

Lähteet ja tuotanto: Antitoksiineja valmistetaan immunisoiduista eläimistä (yleisimmin hevosten seerumit) sekä ihmisiltä kerätyistä veriseerumeista tai puhdistetuista immunoglobuliineista. Nykyaikaisessa käytössä korostetaan humanoidien tai humanisoitujen monoklonaalisten vasta-aineiden roolia. Tärkeimpiä kliinisiä esimerkkejä ovat tetanus-immuuniglobuliini (TIG) sekä diphteria-antitoksiini; näitä käytetään erityisesti akuuteissa tok­siinialtistuksissa.

Toimintaperiaate ja käyttö: Vasta-aineet sitoutuvat toksiinin molekyyleihin, estäen niiden kiinnittymisen soluihin ja estäen toksisen toiminnan. Tämä mahdollistaa nopeasti annettavan passiivisen immuniteetin ja toksiinin vaikutuksen rajoittamisen. Haitat voivat olla yliherkkyysreaktioita sekä serumi- tai immunologisia reaktioita; nykyään pyritään käyttämään puhdistettuja ja ihmisperäisiä valmisteita riskien pienentämiseksi.

Historia: Ensimmäiset antitoksiinit kehitettiin 1890-luvulla Behringin ja Kitasaton tutkimuksissa, mikä johti modernin toksinien neutraloinnin ja bakteeritautien hoidon kehittymiseen.