amortisaatiot

Amortisaatiot, tai amortisaatio, tarkoittavat kustannusten tai velkojen systemaattista jaksotusta ajanjaksoille. Tällä termillä viitataan sekä lainojen takaisinmaksuun liittyvään pääoman lyhentämiseen että aineettomien tai pitkävaikutteisten omaisuuserien kustannusten jakamiseen tuloslaskelmaan. Amortisaation tarkoituksena on tuoda kustannukset tai velan realisoitu hyöty sen talouskauden piiriin, jonka aikana ne syntyvät.

Velan amortisaatio

Lainan amortisaatio kuvaa pääoman maksua lainan laina-ajalle. Säännöllisissä maksuerissä osa menee korkojen kattamiseen ja osa lyhentää lainan pääomaa. Amortisaatiosuunnitelma (-aikataulu) näyttää, kuinka paljon perittävä pääomankorotus pienenee kunkin maksuerän myötä ja miten korkokulut muuttuvat ajan myötä. Usein käytetään kiinteän maksuerän menetelmää, jossa maksut pysyvät samansuuruisina mutta pääoman ja korkojen suhteet muuttuvat ajan myötä.

Amortisaatio aineettomien ja pitkävaikutteisten varojen kustannuksista

Amortisaatio koskee usein aineettomia omaisuuseriä, kuten patentteja, lisenssejä tai ohjelmistojen kehitysprojektien kustannuksia, joiden taloudellinen hyöty kestää useita tilikausia. Käytetty taseessa ja tuloslaskelmassa on yleensä suunnitelmallinen, tasaisesti jakautuva poisto (yleensä suppealla kestoalueella, kuten useita vuosia). Poistot eroavat poistosta ajallisesti: poistot ovat fyysisten käyttöomaisuuserien kustannusten jakamista, kun taas amortisaatio liittyy aineettomiin omaisuuseriin. Mikäli aineettomalla omaisuudella on rajoitettu taloudellinen vaikutusaika, se jaetaan kuluiksi koko käyttöiän aikana; lopulta epävarmuustekijät ja impairment-tarkistukset voivat vaikuttaa arvoon.

Taloushallinnollinen merkitys

Amortisaatiojaksot heijastuvat sekä tuloslaskelmaan että taseeseen: amortisaatiokulut vähentävät tilikauden tulosta, ja vastaavasti aineettoman omaisuuden jaksotettu arvo pienenee taseessa. Verotuksellisesti monet järjestelmät sallivat amortisaation vähennyksenä, kun kustannukset liittyvät verotuksessa vähennettäviin menoihin. Ammatilliset standardit määrittelevät usein, milloin ja miten kustannukset on alun perin luettava kustannus- tai hyötyaikajaksolle.