ammattilaisurheiluksi

Ammattilaisurheiluksi tarkoittaa tilannetta, jossa urheilija saa suurimman osan tuloistaan tai elättää itsensä pääasiassa urheilullisella toiminnalla. Se merkitsee usein sopimuksia seura- tai osakkuusjärjestelmien kanssa sekä palkkaa, joka on suurempi kuin amatööriurheilun tuloja. Eri lajeissa kriteerit voivat poiketa: joissakin lajeissa ammattilaisuus on käytännössä normi, kun taas toisissa amatööriarvot voivat vielä vaikuttaa sääntelyyn ja kilpailuihin.

Polku ammattilaiseksi alkaa usein nuoruudesta: pelaaja liittyy seuran junioreihin, osallistuu junioriliigoihin ja kehittää taitojaan riippuen lajin rakenteesta. Potentiaali ja kiinnitys ammattilaisiin voivat johtaa sopimuksiin, agenttitoimintaan ja siirtoihin sekä koulutuksen ja harjoittelun yhdistämiseen. Palkat, sponsorointi ja tilatut tulonlähteet voivat muodostaa pelaajan talouden perustan, ja kansainväliset siirrot sekä pelipaikan vaihtelut vaikuttavat taloudelliseen ja työlainsäädäntöön.

Suomessa ammattilaisuus kehittyy pääasiassa lajien omien liittojen ja seurojen kautta, erityisesti jääkiekossa ja jalkapallossa, joissa pelaajat voivat nousta Liiga- tai Veikkausliiga-tasoille tai siirtyä kansainvälisille markkinoille. Yhteiskunnallinen kehitys ja mediatuotannot ovat lisänneet ammattilaisten tulonlähteitä sekä sponsorointia, mutta samalla on syntynyt tarve pelaajayhdistysten ja kollektiivisten sopimusten kautta määritellä työehdot ja palkkatasot.

Ammattilaisurheilun etuja ovat mahdollisuus menestyä ja ansaita kilpailukykyisellä tasolla sekä taloudellinen riippuvuus urheilusta. Haasteita ovat tulon epätasaisuus, lyhyet urat, loukkaantumiset sekä työntekijäoikeudet ja hyvinvointi. Yhteiskunnallinen keskustelu keskittyy myös siihen, miten nuoriso-ohjauksen ja koulutuksen kautta valmistautua sekä urheilun että muun elämän kannalta.