ambitransitiivisyyden

Ambitransitiivisyys on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan verbin kykyä esiintyä sekä transitiivisessa että intransitiivisessa käytössä ilman sanamuodon muuttumista. Transitiivinen käyttö ottaa suoran objektin (esimerkiksi Hän luki kirjaa), kun taas intransitiivinen käyttö ei välttämättä vaadi objektia ja voi ilmetä pelkällä verbillä (esimerkiksi Hän luki). Näin ollen ambitransitiiviset verbit voivat ilmaista sekä toiminnan kohteen että ilman sitä.

Monet kielet sisältävät ambitransitiivisia verbejä, ja niiden käytössä voi esiintyä diateesin vaihtelua: sama verbi voi ilmentää sekä aktiivin että passiivin tai eri valenssialueiden kuormitusta riippuen merkityksestä. Esimerkiksi kieli voi sallia sekä transitiivisen että intransitiivisen merkityksen niiden välillä, jolloin erilaisten lausekejäsenten järjestys ja objekti voivat muuttua.

Suomen kieltä koskien ambitransitiivisyys ilmenee sekä verbin käyttöyhteyksissä että diateesin vaihteluissa. Esimerkkejä ovat: Ovi aukesi (intransitiivinen käyttö) ja Hän avasi oven (transitiivinen käyttö). Lasi rikkoutui (intransitiivinen) vs Hän rikkoi lasin (transitiivinen). Tällaiset parit osoittavat, miten sama verbi voi osoittaa sekä Itsessään tapahtuvaa muutosta että toiminnan kautta syntyvää vaikutusta.

Ambitransitiivisyys on keskeinen käsite kielten valenssianalyysissä ja syntaksissa, sillä se liittyy siihen, miten lauserakenne ja merkitys jakautuvat subjektille, objektille ja mahdolliselle diateesille. Se havainnollistaa, kuinka monimutkainen ja joustava verbipohjainen rakenne voi olla eri kielissä.