alloantigeeneihin

Alloantigeenit ovat antigeeneja, joita esiintyy eri yksilöillä saman lajin sisällä ja jotka voivat laukaista immuunivasteen, kun kudos- tai verensiirto siirretään toiselle yksilölle. Yleisimpiä alloantigeeneja ovat histokompatibiliteettiantigeenit (HLA/MHC I ja II), mutta mukaan kuuluu myös pienempiä histokompatibiliteettiantigeeneja. Näiden eroavaisuudet määrittävät yhteensopivuuden kudos- tai elinsiirroissa.

Immuunvaste alloantigeeneille syntyy, kun vastaanottajan immuunijärjestelmä kohtaa donorilta peräisin olevia antigeeneja. Tunnistus voi tapahtua suoralla reitillä, jossa donorin APC:t esittävät antigeeneja vastaanottajan immuunijärjestelmälle, tai epäsuoralla reitillä, jossa vastaanottajan APC:t esittävät donorin antigeenien peptidejä. Lisäksi on puolireitti (semi-direct), jossa donorin solut voivat esittää osittain vastaanottajan immuunijärjestelmälle vieraita antigeeneja. Näiden reittien kautta aktivoituu sekä soluvälitteinen että vasta-ainemediioitu hyljintä.

Käytännössä alloantigeeneja tarkastellaan erityisesti kudos- ja elinsiirroissa sekä verensiirroissa. Ennen siirtoa suoritetaan HLA-tyypitys ja crossmatch-testi sekä tarvittaessa vasta-ainemittaukset (PRA). ABO-yhteensopivuus on tärkeää verensiirroissa. Alloimmunisaatio voi kehittyä aikaisemman kontaktin jälkeen ja heikentää siirteen menestystä sekä lisätä hyljintäriskiä.

Hylkimisreaktioiden tyypit ja hoito: hyperakuutti hyljintä esiintyy nopeasti preformoitujen vasta-aineiden vuoksi; akuutti hyljintä voi kehittyä päivistä viikkoihin; krooninen hyljintä etenee kuukausista vuosiin. Hoito koostuu immunosuppressiivisesta terapiasta sekä tarvittaessa desensitisointitoimenpiteistä. Tutkimus alloantigeenien monimuotoisuudesta ja yksilöllisestä immunologisesta vasteesta jatkuu, tavoitteena parempi yhteensopivuus ja pienempi hyljintäriski.

---