allikakäsitluse

Allikakäsitluse on tutkimuksellisessa kontekstissa käytetty termi, joka viittaa lähteiden käsittelyn ja arvioinnin systemaattiseen lähestymistapaan. Sen tarkoituksena on selvittää lähteiden alkuperä, konteksti sekä niiden luotettavuus ja relevanssi tutkimuksen kannalta. Allikakäsittelystä puhutaan sekä historiallisten että nykyisten katsausten yhteydessä; se yhdistelee elementtejä lähdekritiikistä, kontekstianalyysistä ja viitteellisen käytön ohjeistuksesta.

Keskeisiä osa-alueita ovat lähteen provenance eli alkuperä ja tuotantoympäristö sekä kirjoittaja tai tuottaja, aikakausi, tarkoitusperä ja konteksti. Lisäksi tarkastellaan sisällön tarkkuutta, sisällön vahvistettavuutta ja mahdollisia puutteita, sekä sitä, miten lähde vertautuu muihin todisteisiin. Tärkeää on erottaa ensisijaiset lähteet toissijaisista sekä varmistaa asianmukainen lähdeviittaus ja kontekstin huomiointi. Käytännössä allikakäsittely sisältää myös arvioinnin autenticiteetista, ajoituksesta sekä mahdollisista puolueellisuuksista.

Käyttökohteita ovat historia, journalistiikka, oikeustiede, arkeologia sekä yleinen tiedonhallinta- ja mediakasvatus. Menetelmällisesti lähestymistapa kannustaa ristivahvistukseen, usean lähteen käyttöön, sekä läpinäkyvään raportointiin siitä, miten lähteitä on käytetty ja kuinka luotettaviksi ne on todettu. Haasteina korostuvat kulttuurilliset ja kielelliset kontekstit, rajallinen pääsy lähteisiin sekä tutkijan omat tulkinnalliset taipumukset. Allikakäsittely on termi, jota arvioidaan usein yhteydessä lähdekritiikkiin ja tiedon luotettavuuden varmistamiseen tutkielmissa.