alkoholipitoisuudet

Alkoholipitoisuus tarkoittaa nesteessä olevan etanolin tilavuusosuutta suhteessa nesteen kokonaisvolyymiä. Yleisimmin pitoisuus ilmoitetaan tilavuusprosenttina (% vol), joka kertoo, kuinka monta millilitraa etanolia on sadassa millilitran juomassa. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää muitakin yksiköitä, mutta tilavuusprosentti on standardi alkoholijuomissa.

Juomien alkoholipitoisuudet vaihtelevat suuresti sen mukaan, miten ne on valmistettu. Tyypillisiä arvoja ovat esimerkiksi oluen noin 3–6 % vol, viinin noin 9–15 % vol sekä väkevien juomien, kuten viskin ja vodkan, noin 35–50 % vol. Alkoholipitoisuus vaikuttaa juoman energetiseen arvoon sekä palamisen ja käsittelyn kannalta, eikä se suoraan määritä juoman sokeripitoisuutta tai kalorimäärää.

Mittaus- ja analyysimenetelmät alkoholipitoisuudelle ovat moninaiset. Arkikäytössä käytetään alkoholemittareita tai hydrometrejä, jotka perustuvat nesteen tiheyden vertailuun etanoli-vesiseoksen taulukkoihin. Laboratoriossa käytetään tarkempia menetelmiä, kuten kaasukromatografiaa (GC) tai tislaus-analyysejä, sekä tiheyteen perustuvia densitometrisiä menetelmiä. Lämpötilalla on vaikutus mittaustuloksiin; yleensä pitoisuudet ilmoitetaan tai mitataan standardilämpötilassa (noin 20 °C), jolloin tilavuus- ja tiheydet ovat vertailukelpoisia.

Alkoholipitoisuudella on sekä käytännön että sääntelyn merkitystä: se on osa etiketointia ja kuluttajaa koskevaa informaatiota sekä verotuksen ja turvallisuuden kannalta relevanttia tietoa.