Alkoholipitoisuus

Alkoholipitoisuus tarkoittaa alkoholin, yleensä etanolipitoisuutta, jossain aineessa. Ssa voidaan tarkoittaa sekä alkoholin määrää juomassa tai sen vaikutusten mittaamista kehossa. Suomessa ja monissa muissa maissa alkoholipitoisuus jaetaan kahteen pääasialliseen käyttötarkoitukseen: alkoholipitoisuus juomissa (tilavuusprosentti, ABV) ja veren alkoholipitoisuus (BAC, usein ilmaistaan ‰ tai g/l).

Juomien alkoholipitoisuus. Alkoholipitoisuus juomissa ilmoitetaan tilavuusprosenttina, joka kuvaa ethanolin osuutta juoman tilavuudesta. ABV-arvolla on keskeinen merkitys muun muassa veronjaossa, kauppalainsäädännössä ja kuluttajien vertailussa. Tavalliset vaihteluvälit ovat esimerkiksi oluen noin 4–6 prosenttia, viinien noin 11–14 prosenttia ja väkevien juomien noin 35–45 prosenttia. Alkoholipitoisuuden määrittämiseen käytetään laboratorio- ja kenttämenetelmiä, kuten tiheys- tai pienpoltto-leimanteisiin sekä korkeatasoisempia kromatografisia analyyseja.

Verensokerin ja päihtymisen mittaaminen. Veren alkoholipitoisuus (BAC) kuvaa veren alkoholin määrää ja on yleisesti ilmaistu grammoina alkoholijuomaa per litra verestä tai promilleina ‰. BAC:n tunkeutuminen vereen riippuu nauttimasta määrästä, juomisen nopeudesta ja yksilöllisistä tekijöistä sekä kehon metaboloinnista. Tyypillinen eliminoitumisnopeus on noin 0,10–0,15 ‰ per tunti. BAC-arvot voivat vaikuttaa ajokykyyn ja muihin toimintoihin, ja oikeudelliset raja-arvot vaihtelevat maittain.

Sovellukset ja sääntely. Alkoholipitoisuutta säädellään lainsäädännöllä ja verotuksella sekä ilmoitetaan etiketissä. Laboratoriot käyttävät tarkkoja mittauksia laadukkaan kaupallisen tuotteen varmistamiseen, kuluttajat taas arvioivat vaikutuksiaan ja juomien koostumusta alkoholin pitoisuuden perusteella.