alikytkentöjen

Alikytkentöjen on suomenkielinen termi, jolla viitataan kahden järjestelmän osan väliseen kytkentään, joka on huomattavasti heikompi kuin pääkytkentä tai kuin keskeinen vuorovaikutus. Käsite kuvaa yleensä sekundaarista yhteyttä, joka silti vaikuttaa järjestelmän käyttäytymiseen ja suorituskykyyn.

Sovellusalueet ovat monitieteisiä. Elektroniikassa ja sähkötekniikassa alikytkentöjä voidaan kutsua sivukytkennöiksi tai parasiittisiksi kytkennöiksi; ne voivat heikentää signaalin siirtoa, muuttaa resonanssitaajuuksia tai Q-arvoa, ja ne voivat ilmetä sekä tahallisina että ei-toivottuina vuorovaikutuksina. Optisissa, mekaanisissa ja muissa fysikaalisissa järjestelmissä alikytkentöillä on vastaava rooli: ne vaikuttavat tilojen modeihin, energian siirtoon ja järjestelmän herkkyyteen.

Malli ja mittaus: alikytkentöjä voidaan kuvata kytkentäkerroin- tai vahvuusparametreilla, joita käytetään verkkoanalyysissä, resonanssianalyysissä ja simuloinneissa. Ne voivat olla tilapäisiä, kuten tärinöiden tai lämpötilan muutosten aiheuttamia, tai rakenteellisesti osa järjestelmää. Oikea huomiointi ja hallinta alikytkentöjen vaikutuksista on usein tärkeää suunnittelussa ja optimoinnissa.

Kielen ja terminologian tausta: ali- tarkoittaa “alle” tai “alapuolella” ja kytkentä tarkoittaa yhteyttä, joten alikytkentöjen käsite tiivistyy heikon tai sekundaarisen yhteyden kuvaamiseen. Lisätietoa löytyy alan teknisestä kirjallisuudesta ja sanastoista.