aliedustus

Aliedustus on termi, jota käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa jokin ryhmä on vähemmän edustettuna yhteiskunnallisissa ja päätöksentekoon liittyvissä rakenteissa kuin sen väestöosuus antaisi olettaa. Käsite on yleisesti käytössä politiikassa, työelämässä sekä julkisessa hallinnossa. Aliedustus voi kohdistua esimerkiksi sukupuoleen, etniseen tai kielelliseen taustaan, ikään, maahanmuuttajataustaan, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.

Edustus ja mittaaminen. Aliedustus arvioidaan vertaamalla ryhmän osuuksia väestöstä ryhmän osuuksiin edustuselimissä, kuten parlamentissa, hallituksessa, kunnissa tai johtoryhmissä. Käytössä ovat suhteellinen edustus, tilastolliset vertailut sekä indeksit, jotka huomioivat sekä määrän että aseman laadulliset tekijät.

Syyt ja vaikutukset. Aliedustus kumpuaa rakenteellisista esteistä, koulutuksen ja rekrytoinnin epätasa-arvosta, rekrytointiprosessien vinoutumista sekä laajemmista kulttuurisista ja asenteisiin liittyvistä tekijöistä. Se voi heijastua päätöksenteon sisällöihin, prioriteetteihin ja luottamukseen instituutioita kohtaan, sekä vaikuttaa ryhmien mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen.

Toimet ja politiikat. Edustavuuden parantamiseksi käytetään muun muassa positiivisia toimia, quota- ja tavoitteellisia rekrytointipolitiikkoja, läpinäkyvyyttä, koulutusta sekä rakenteellisia muutoksia rekrytointi- ja etenemiskäytäntöihin. Tavoitteena on pitkäjänteisesti lisätä tasapuolista osallistumista ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Esimerkkejä. Ilmiötä havaitaan monissa yhteiskunnissa eri ryhmien, kuten naisten, etnisten vähemmistöjen tai vammaisten, osalta sekä julkisessa että yksityisessä sektorissa.