alfasäteilystä

Alfaenergia on eräs radioaktiivisen hajoamisen muoto, jossa atomin ydin vapauttaa alfahiukkasen. Alfahiukkanen koostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista, eli se on käytännössä heliumytimen kaltainen. Kun ydin emittoi alfahiukkasen, sen järjestysluku pienenee kahdella ja massaluku neljällä. Tämä muutos johtaa alkuaineen muuttumiseen toiseksi alkuaineeksi. Alfaenergia on suhteellisen lyhytsäteistä ja sillä on vähän läpäisykykyä. Se pysähtyy jo paperin tai muutaman senttimetrin ilman läpi. Vaikka alfahiukkaset eivät pysty läpäisemään ihoa, ne voivat olla vaarallisia, jos radioaktiivinen aine joutuu elimistöön esimerkiksi hengityksen tai ruoansulatuksen kautta. Tällöin alfahiukkaset voivat vaurioittaa soluja sisältäpäin. Monet luonnossa esiintyvät radioaktiiviset isotoopit, kuten uraani ja radium, hajoavat lähettämällä alfaenergiaa. Tätä ilmiötä hyödynnetään esimerkiksi radioaktiivisissa kellon osoittimissa ja tietyissä savuntunnistimissa. Vaikka alfaenergia on luonteeltaan voimakasta paikallisesti, sen matalan läpäisykyvyn vuoksi se on yleensä helpommin hallittavissa kuin esimerkiksi beeta- tai gammasäteily, kunhan sen lähteeseen ei jouduta suoraan kosketuksiin tai sen leviämistä elimistöön ei tapahdu.