akustiikalla

Akustiikalla tarkoitetaan äänien ilmiöiden tutkimusta ja niiden hallintaa sekä luonnollisissa että teknisissä ympäristöissä. Se yhdistää fysiikan, psykologian ja tekniikan selvittääkseen, miten äänet syntyvät, miten ne etenevät tilassa ja miten kuulija kokee äänen. Akustiikka jaetaan useisiin osa-alueisiin, kuten rakennusakustiikkaan, tekniseen akustiikkaan ja psykoakustiikkaan, sekä sovelletaan tilojen suunnittelussa, äänenkäsittelyssä ja melun hallinnassa.

Rakennusakustiikka keskittyy tilojen äänelliseen toimivuuteen. Tavoitteina ovat selkeä äänen kuuluminen, puheen ymmärrettävyys ja musiikillinen laatu sekä melun ja häiriöiden minimointi. Keskeisiä mittausparametreja ovat kaiun aika (RT60), taajuusvaste sekä impulssivaste. Näitä käytetään sekä tilaratkaisujen suunnittelussa että todentamisessa, esimerkiksi äänieristysratkaisujen, akustisten paneelien ja tilojen seinien valinnassa.

Historian merkkipaaluja ovat 1800- and 1900-lukujen tutkimukset äänien kulusta ja heijastumisesta sekä Wallace Clement Sabinen kehittämä mittausmenetelmä, jonka avulla kaiun aika voitiin kvantifioida. Sabinen työ teki akustisesta suunnittelusta tieteellisesti mitattavaa ja johti nykypäivän rakennusakustikon käytäntöihin.

Nykyisin akustiikkaa sovelletaan laajasti konserttisaleissa, teattereissa, oppilaitoksissa, studiotiloissa sekä melunhallinnassa. Teknisessä akustiikassa yhdistetään mittaukset, laskennalliset mallit ja digitaalinen signaalin käsittely äänen toistoon, äänieristykseen ja tallenneprosesseihin. Psykoakustiikka puolestaan tutkii, miten ihmiset havaitsevat ja kokevat äänen eri tilanteissa.