akklimatisoitumista

Akklimatisoituminen eli akklimatisoituminen viittaa yksilön tai populaation kykyyn sopeutua ympäristön muutoksiin fysiologisten, käyttäytymällisten ja toiminnallisten mekanismien kautta. Tyypillisiä muuttujia ovat lämpötila, kosteus, ilmanpaine, valoisuus sekä ravinnon ja liikunnan olosuhteet. Akklimatisoituminen voi tapahtua ihmisellä, eläimillä ja kasveilla, ja se voi kohdistua sekä äkillisiin että pitkäaikaisiin ympäristömuutoksiin.

Mekanismin kannalta akklimatisoituminen voi olla lyhytaikaista tai pitkäaikaista. Lyhytaikaisessa akklimatisoitumisessa elimistö muokkaa toimintaa useiden päivien aikana: hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminta muuttuu, nestetasapainoa säädellään paremmin ja hikoilun sekä lämmönsäätelyn tehokkuus voi parantua. Pitkäaikaisessa akklimatisoitumisessa tapahtuu pysyvämpiä muutoksia, kuten punasolujen määrän kasvu ja keuhkojen toiminnan sopeutuminen sekä kyky reagoida lämpötilavaihteluihin.

Aikaskaalaan vaikuttaa sekä ympäristön suuruus että kesto. Lyhytaikainen akklimatisoituminen voi tapahtua päivien kuluessa, kun taas pitkäaikainen sopeutuminen voi kestää viikkoja tai kuukausia. Osa muutoksista palautuu, jos ympäristöä ei enää kohdata, toiset jäävät väliaikaisesti tai pysyvästi, kunnes olosuhteet muuttuvat uudelleen.

Käytännöllisesti katsoen akklimatisoitumista tarkastellaan urheilussa, työssä ja matkailussa: korkeuksilla, kuumuudessa tai kylmyydessä sekä erilaisissa valo-olosuhteissa ihmiset ja eläimet voivat parantaa suorituskykyään ja toimintakykyään sopeutumiskeinojen avulla. Akklimatisoituminen on yksilöllistä ja voi vaihdella iän, terveyden ja aiemman kokemuksen mukaan. Se eroaa geneettisestä adaptiosta, joka on populaation pitkän aikavälin evoluutioista periytyvä, ei välittömästi ohjautuva prosessi.