akklimatisaatiossa

Akklimatisaatio tarkoittaa kehon kykyä sopeutua uuteen ympäristötekijän tasoon, kuten suurempaan korkeuteen, kuumaan tai kylmään ilmastoon. Sopeutuminen on monimutkainen, ajallinen prosessi, joka vaikuttaa hengitys-, verenkierto-, aineenvaihdunta- ja lämpötilan säätelyjärjestelmiin. Se vaihtelee yksilöllisesti ja riippuu sekä ympäristön voimakkuudesta että altistumisajasta.

Korkean ilmanalan akklimatisoitio on yksi tutkituimmista tapauksista. Hetkellinen vaste sisältää lisääntyneen hengityksen sävyn ja hengitystiheyden muutoksen, mikä parantaa veren happipitoisuutta. Viikkoja kestävä akklimatisaatio johtaa esimerkiksi punasolujen määrän ja veriryhmän tilavuuden kasvuun sekä kloridi- ja verisuonikalvojen muutoksiin, mikä parantaa hapen kuljettamista kudoksiin. Oireita voivat olla päästä huimaus, päänsärky ja unihäiriöt, ja ne voivat lieventyä ajan myötä.

Lämpötilaan liittyvä akklimatisoitio tapahtuu useimmiten 1–2 viikon kuluessa. Plasman tilavuus kasvaa, hikoilu alkaa aikaisemmin ja tehokkaammin sekä elektrolyyttien häviö pienenee, mikä parantaa nesteytystä ja kestävyyttä lämpötilan aikana.

Kylmässä tapahtuva akklimatisaatio voi parantaa lämmöntalteenottoa ja lämmönsäätelyä. Tämä sisältää paremman vasokonstriktion hallinnan ja joidenkin termogeneettisten mekanismien tehostumisen.

Faktorit kuten ikä, kunto, aiemmat altistukset, ravitsemus ja nesteytys vaikuttavat sopeutumisen nopeuteen ja lopulliseen tasoon. Akklimatisaatio on usein palautuvainen, ja osa muutoksista voi hävitä, jos altistus päättyy nopeasti.