aivopaineen

Aivopaine, eli intracraniainen paine (ICP), on kallon sisäinen paine, joka kohdistuu aivokudokseen, verenkiertoon ja aivo-selkäydinnesteeseen. Normaali lepovapaa ICP aikuisilla on noin 7–15 mmHg. Poikkeamat voivat vahingoittaa aivoja hapensaannin ja verenkierron heikentymisen vuoksi.

Monro-Kellie-dynamiikka osoittaa, että kallon tilavuus on kiinteä ja aivokudoksen, veren sekä CSF:n muodostama kokonaisuus pysyy vakiona. Kun jokin komponentti lisääntyy, kompensaatiomahdollisuudet ovat rajalliset; jos kompensaatiota ei ole riittävästi, ICP nousee.

Aivopaineen nousulle altistavat traumat, aivoverenvuodot, aivohalvaukset, kasvaimet ja turvotus, hydrocephalus sekä aivainfektiot. Oireisiin voivat kuulua päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, sekavuus ja tajunnanvaihtelut sekä näköhäiriöt; papilledema voi kehittyä. Lapsilla ICP voi ilmestyä fontanellin pullistumana, uneliaisuutena ja ärtyneisyytenä.

ICP:n mittaus on usein invasivinen (esim. intraventrikulaarinen katetri tai intraparenkimaalinen sensori). Lisäksi käytetään kuvantamista (CT, MRI) sekä verenkierron mittauksia ja kliinisiä arvioita.

Hoito pyrkii normalisoimaan ICP:n ja CPP:n (CPP = MAP − ICP; tavoite noin 60–70 mmHg). Toimenpiteisiin kuuluu asento 30 astetta, sedaatio ja analgesia, osmoottinen terapia (mannitoli tai hypertoninen suolaliuos), lyhytkestoinen hyperventilaatio, acetazolamidi sekä taustalla olevan syyn hoito. Vakavassa tapauksessa voidaan drainata CSF: tä (EVD) tai tehdä massanpoistoleikkaus tai dekompressiivinen leikkaus.