aineyhdisteistä

Aineyhdisteet ovat kemiallisesti yhteen liittyneiden alkuaineiden muodostamia puhtaita aineita, joissa atomien määrä ja rakenne ovat määrättyjä. Toisin kuin seokset, ne koostuvat yhdestä tai useammasta kemiallisesta komponentista, ja ne voivat säilyttää olemuksensa vain kemiallisen reaktion kautta. Yhdisteiden ominaisuudet poikkeavat usein huomattavasti niiden alkuaineista; esimerkiksi veden ominaisuudet eroavat sekä vedyn että hapen ominaisuuksista.

Yhdisteet voidaan luokitella monella tavalla. Yksinkertainen jako on binaarisiin (kahden alkuaineen muodostamiin) ja monialkuisiin eli useamman kuin kahden alkuaineen yhdisteisiin. Sidostyypin mukaan ne jaetaan ionisiin, kovalenttisiin ja metalliyhdisteisiin. Suuri ero on orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden välillä: orgaaniset yhdisteet sisältävät yleensä hiiltä ja vetyä, usein lisäksi muita epämetalleja. Esimerkkejä ovat vesi (H2O), natriumkloridi (NaCl), hiilidioksidi (CO2) ja glukoosi (C6H12O6). Nimeäminen tapahtuu pääosin IUPACin mukaan; vanhoja nimiä kuten natriumkloridi tai veden tavanomaiset nimet ovat yleisiä.

Yhdisteet esitetään useilla tavoilla: molekyylikaava kertoo kunkin molekyylin atomien lukumäärän (esim. H2O), empiirinen kaava osoittaa suhteellisen määrän atomeita, ja rakenteellinen kaava kuvaa sidosten järjestyksen. Yhdisteet syntetisoidaan kemiallisissa reaktioissa ja ne voivat hajota kemiallisen reaktion kautta takaisin alkuaineiksi tai toisiin yhdisteisiin. Niillä on laajoja käyttökohteita lääke-, muovi-, elintarvike- ja ympäristöalalla sekä tutkimuksessa.