aerosolitutkimukseen

Aerosolitutkimus on monitieteinen ala, joka tutkii ilmassa leijuvia aerosolihiukkasia sekä niiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, syntyä ja käyttäytymistä sekä vaikutuksia ympäristöön. Tutkimus kattaa sekä luonnolliset että antropogeeniset aerosolit sekä ilmakehässä että sisätiloissa esiintyvät hiukkaset.

Hiukkaset vaihtelevat kooltaan nanometreistä mikrometreihin. Niiden muodostuminen tapahtuu nucleation- ja kasvuprosessien kautta, ja hiukkaset voivat koaguloitua sekä kondensoida kaasumaisia yhdisteitä, mikä muuttaa niiden rakennetta ja hygroskooppisuutta. Aerosolit vaikuttavat sekä säteilyprosesseihin että pilvistymiseen, ja niillä on keskeinen merkitys ilmasto- ja ilmanlaatuvaikutuksissa.

Mittaus- ja analyysimenetelmät yhdistävät kenttä- ja laboratoriohyödyntämistä. Tärkeimpiä välineitä ovat SMPS (Scanning Mobility Particle Sizer), OPS (Optical Particle Sizer) sekä nephelometrit, jotka mittaavat hiukkasten määrää ja ominaisuuksia. Kemiallisessa analyysissa käytetään esimerkiksi aerosolimikrokemian menetelmiä ja massaspektrometriä, jonka avulla voidaan määrittää koostumus erityisesti orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden osalta.

Aerosolitutkimuksen tavoitteena on parantaa ilmanlaatua, ymmärtää ilmastonmuutoksen mekanismeja ja edistää turvallisia teknologioita sekä ilmastoon sopeutumista. Tutkimus tukee politiikkapäätöksiä ja terveydellistä riskinarviointia. Haasteisiin kuuluvat mittausten epävarmuudet, ajan ja paikan vaihtelu sekä sisä- ja ulkoilman erojen riittävä huomiointi. Tulevaisuudessa kehitetään yhä tarkempia mittaustekniikoita sekä parempia mallinnusmenetelmiä aerosolisysteemien kokonaiskuvan rakentamiseksi.