adheesiokulumisesta

Adheesiokulumisesta on tribologian termi, joka kuvaa kulumisprosessia, jossa kahden kosketuspinnan liikkuessa syntyy adheesiota eli pysyvää tarttumista atomeittain. Tämä tartunta voi johtaa materiaalin siirtymiseen toiselle pinnalle sekä lopulta ilmiön aiheuttamaan pinnan vaurioitumiseen. Adheesiokuluminen on erityisen yleistä metallien välillä, kun kuormitus on suuri ja voitelu puutteellista tai epätyypillinen olosuhteet korostavat pintojen kontaktia.

Mechanismi perustuu pintojen asperiteista muodostuviin hetkellisiin adheesioliitoksiin liikkeen aikana. Paineen ja lämpötilan kohoamisen sekä plastisen deformoitumisen seurauksena pienet metallikappaleet voivat tarttua vastinpintaan ja siirtyä sinne. Kun kontaktipinnat erottuvat, materiaalin siirtymät voivat aiheuttaa karheaa pintakudosta, naarmuja ja pistemäistä kulumaa sekä mahdollisesti lisätä kitkaa ja ääniä.

Faktoreihin vaikuttavat muun muassa kuorma, nopeus, lämpötila, pintojen kovuus ja karheus sekä voitelun riittävyys ja laatu. Myös materiaalien parin yhteensopivuus, oksidikerrosten läsnäolo sekä käyttöympäristön epäpuhtaudet voivat lisätä adheesiokulumisen riskiä. Ohuet kerrokset, kulutusta kestävät pinnoitteet sekä oikea lämpötilan hallinta voivat vähentää ilmiön todennäköisyyttä.

Ehkäisyyn kuuluu asianmukainen voitelu, oikeiden materiaalien ja pintapintojen valinta, sekä pinnankarheus ja pintakovuuden optimointi. Lisäksi suunnittelussa voidaan minimoida kosketuspintojen määrä ja välituotaisiin kohdistuva kuormitus. Diagnostisesti adheesiokuluminen havaitaan mikroskooppitutkimuksin sekä materiaalisiirron merkkien perusteella recipioitaessa.