absoluuttismin

Absoluuttismin (absoluuttismin valtiojärjestelmä) on historiallinen valtiomuoto, jossa hallitsija keskittää suurimman osan julkisesta vallasta lainsäädäntö-, toimeenpano- ja verovallan sekä armeijan ohjauksen itselleen tai pienelle eliitille. Absoluuttisessa hallinnossa valta pyritään pitämään määräytymättömänä, ja hallitsijan toiminnan legitimointina käytetään usein pyhän oikeuden oppia tai muuta jumalallisesti peräisin olevaa oikeutusta.

Historia: Absoluuttinen valta yleistyi 1600- ja 1700-luvuilla. Ranskassa Louis XIV:n hallitusmalli on usein pidetty klassisena esimerkkinä; Venäjällä Pietari Suuri keskitti valtaa merkittävästi, ja Preussissa Frederick II:n hallinto esitti niin sanottua valistunutta absoluuttismia – autoritaarista mutta reformien kautta kehittyvää keskittämistä. Samaan aikaan Englanti kehittyi kohti perustuslaillista monarkiaa, jossa valta kaventui parlamentin ja oikeuslaitoksen toimesta.

Valistuksen ajat ovat kiistatta muuttaneet suhtautumista absoluuttiseen valtaan. Filosofit kuten Voltaire ja Montesquieu kritisoivat yksipuolista valtaa ja korostivat lakeja sekä vallan eriyttämistä. Tämä johti yleiseen kehitykseen kohti perustuslakeja ja parlamentaarista järjestelmää.

Nykyaikaisessa tutkimuksessa absoluuttisuus nähdään historiallisena käsitteenä, ja nykyiset valtiot ovat pääasiassa perustuslaillisia tai konstituio-monarkioita, joissa hallinnon valta on rajattu juridisesti ja demokratian periaattein.