aaltoisuus

Aaltoisuus on termi, joka kuvaa aaltomaista, säännöllistä tai epäsäännöllistä aaltoilua sekä pintojen, aineiden ja ilmiöiden luonteessa. Se tarkoittaa yleensä suurempaa, pitkäaikaisempaa vaihtelua kuin pienemmät, epäjatkuvammat karkeudet. Sana juontuu suomalaisista sanoista aalt- ja -isuus, jotka viittaavat aaltoon tai aaltoilevuuteen.

Aaltoisuutta voidaan tarkastella monilla tieteenaloilla. Luonnossa se esiintyy esimerkiksi veden pinnan ja ilmakehän ilmiöissä, joissa aallot, harsonkaltevuudet ja rintamapinnat muodostavat kuviota, joka muuttuu ajan myötä. Tekniikassa ja mittaustekniikassa aaltoisuudella viitataan usein pinnan pitkän aikavälin epäjatkuviin muodollisuuksiin, jotka eroavat pienemmistä pinnan karkeuksista. Fysiikassa ja optiikassa aaltomaisuus kuvastaa monien fysikaalisten ilmiöiden, kuten valon, äänen ja veden liikkeen, perusominaisuutta.

Määritelmä ja mittaus liittyvät toisiinsa: aaltomaisuutta voidaan pitää suurempikokoisten epätasaisuuksien kokonaisuutena, jonka ominaisuuksiin kuuluu amplitudi ja taajuus tai aallonpituus. Pintojen laatua käsitellessä aaltoisuus erotetaan usein pienemmästä karkeudesta, eli pinnan rokkikorkeuksista, ja se voidaan mitata erottamalla suurempikokoiset pitkittäiset epätasaisuudet. Eri standardit ja mittausmenetelmät määrittelevät, miten aaltoisuus määritellään ja millaisia parametreja käytetään sen kuvaamiseen.