Ylähengitysteiden

Ylähengitysteet eli ylähengitystiet ovat ne osat hengitysjärjestelmästä, jotka sijaitsevat pään ja kaulan alueella ja joiden tehtävänä on ilmavirtauksen vastaanottaminen, puhdistaminen ja esilämpötilan sekä kosteuden säätäminen. Niihin kuuluu nenäontelo ja paranasaaliset sinukset, sekä nielun alue (nenä-kurkku- ja nielutie, naso-/oro-/hypofarynx) sekä kurkunpää eli larynx. Laskettuna alas jäävät henkitorvi ja keuhkoputket sekä keuhkot.

Anatomisesti ylähengitystiet ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa; nenäontelo ja sieraimet puhaltavat sisään tulevan ilman, jossa se kosteutetaan, lämmitetään ja suodatetaan ennen jatkoa. Nielun alueessa ilma kulkee kurkunpään ohi, ja kurkunpää on myös äänteentekoon sekä hengityksen suojeluun liittyvien refleksien kuten yskimisen ja nieluun kohdistuvan suojan keskus. Nämä rakenteet muodostavat myös immunologisen esteen: limakalvon sidekudokset, limakalvon rauhasten erite ja värekarvat osaltaan torjuvat mikrobeja.

Toiminnallisesti ylähengitystiet vastaavat ilman lämmittämisestä, kostuttamisesta ja epäpuhtauksien sekä mikro-organismien suodattamisesta, mikä vähentää keuhkoihin kulkeutuvien epäpuhtauksien määrää. Niiden terveydellä on keskeinen merkitys sekä ilmanlaadun siedettävyyteen että ääneen ja nielemiseen liittyviin toimintoihin.

Kliinisesti ylähengitystiet voivat sairastua myöhäisnuhassa, allergisissa reaktioissa, nuhakuumeissa, nielutulehduksissa, kurkunpää- tulehduksissa sekä nenäontelon ja paranasaalisten tilojen tulehduksissa. Vakavammissa tapauksissa ylähengitystie voi olla tukossa, mikä vaatii kiireellistä hoitoa. Hoito kohdistuu infektion tai allergian syyn mukaan, ja yleisiä keinoja ovat nesteytys, lepo, oireenmukainen hoito sekä tarvittaessa antibiootit, tulehdusta laskevat lääkkeet ja nenäontelon limakalvon hoito. Rutkasti sovelletaan myös ennaltaehkäisyä kuten rokotteita ja allergian hallintaa.