Yllättyminen

Yllättyminen on emotionaalinen ja fysiologinen reaktio odottamattomaan tapahtumaan tai tietoon. Se on ilmiönä lyhytaikainen huomion ja vireyden lisääntyminen, joka voi ilmetä kasvoilmeinä (silmien laajeneminen, kulmakarvojen kohoaminen), äänteinä (parahdus) ja autonomisen hermoston vasteina (sydämen sykkeen nousu, adrenaliinin vapautuminen).

Sana muodostuu verbistä yllättää ja nominaalisesta pääteestä -minen, ja viittaa sekä tapahtuman synnyttämään kokemukseen että sen prosessiin. Yllättyminen voi olla positiivinen (ilo, ihmetys) tai negatiivinen (pelko, hämmennys); voimakas tai pitkäkestoinen reaktio voi muistuttaa shokkia tai ahdistusta, mutta se erotetaan yleensä tilapäisyydellään.

Tunnetasolla yllättyminen ohjaa huomiota odottamattomiin ärsykkeisiin ja auttaa arvioimaan mahdollisia uhkia tai uusia mahdollisuuksia. Kognitiivisesti se edistää muistijälkien muodostumista ja oppimista tilanteissa, joissa tapahtuu äkillinen muutos ennakoidussa ympäristössä. Neurologisesti siihen liittyvät aivoalueet ja autonominen järjestelmä reagoivat yhdessä arvioiden tilannetta.

Sosiaalisesti yllätyksillä on merkitys viestinnässä ja kulttuurissa: yllätysjuhlat, tempaukset ja fiktiiviset käänteet perustuvat yllätyksen tunteen herättämiseen. Synonyymeja ja läheisiä käsitteitä ovat yllätys, hämmästys ja sokki, joita käytetään eri sävyissä riippuen kokemuksen luonteesta ja voimakkuudesta.