Yleisvarastointi

Yleisvarastointi viittaa yleisölle tarkoitettuihin varastointipalveluihin, joita tarjotaan yleensä itsepalveluperiaatteella. Tämä termi ei ole vakiintunut muodollinen oikeudellinen käsite Suomen lainsäädännössä, mutta sitä käytetään kuvaamaan palveluita, joissa yksityishenkilöt ja yritykset voivat vuokrata tiloja säilytettävälle omaisuudelleen.

Toimintamallissa asiakas vuokraa varastotilan koon mukaan ja saa pääsyn tavaroihinsa sovittujen käytön ehtojen mukaisesti. Tavallisesti vuokrasopimus sisältää kuukausivuokran, mahdollisen vakuuden ja käytön aikarajat. Tilat varustetaan yleisesti kulunvalvonnalla, rajoitetulla pääsyllä ja erilaisilla turvatoimilla. Usein tarjotaan myös lisäpalveluita kuten pakkaustarvikkeita ja apua muuttoihin.

Yleisvarastoinnin palveluilla on monia etuja: joustava tilantarve, mahdollisuus lyhytaikaiseen tai pitkäaikaiseen säilytykseen sekä lähellä sijaitsuvat tilat, jotka helpottavat muuttoja ja liiketoiminnan tilapäisiä tarpeita. Eri tiloissa voi olla erilaiset lisäominaisuudet, kuten ilmatiiviitä tai lämpötilanhallintaan soveltuvia tiloja.

Vastuukysymykset: Palveluntarjoaja rajoittaa yleensä omaa vastuuta tavaroiden mahdollisista vahingoista; asiakkaan vastuulla on tavaroiden asianmukainen pakkaus ja tai mahdollisesti vakuuttaminen. Sääntöihin liittyy myös kieltoluettelo esimerkiksi vaarallisten aineiden, helposti pilaantuvien tuotteiden tai herkien tavaroiden säilyttämisestä.

Termin käytössä Suomessa yleisvarastointi ei ole laajasti virallisessa kontekstissa käytetty termi; tavallisemmin puhutaan itsevarastoinnista tai varastointipalveluista. Silti käsite heijastaa markkinoilla tarjottavaa palvelukokonaisuutta, jossa asiakkaat voivat vuokrata tilapäistä tai pitkäaikaista varastointitilaa.