Yksittäisannos

Yksittäisannos tarkoittaa yhtä kerta-annosta lääkeainetta, joka annetaan potilaalle kerran tai yhdessä hoitokäynnissä. Termiä käytetään kuvaamaan annostelutapaa, jossa hoito ei yleensä koostu useista toistuvista annoksista, vaan potilaalle määrätään tai tarjotaan määrä, joka riittää yhdelle käyttökerralle. Yksittäisannos voidaan antaa eri antotavoilla riippuen lääkkeestä ja tarkoituksesta: suun kautta, pistoksena, laskimonsisäisesti tai muulla tavoin.

Farmakokinetiikassa yksittäisannoksella viitataan siihen, miten nopeasti pitoisuus nousee, jolloin huippupitoisuus ja ajan sen saavuttamiseen (Cmax ja Tmax) sekä kokonaisaltistuminen (AUC) määrittyvät. Toistuvissa annostuksissa pitoisuudet voivat kumuloitua tai vaihdella eri tavalla, mikä vaikuttaa sekä tehoon että vaarojen riskiin. Tästä syystä yksittäisannostuksen suunnittelulla on tärkeä rooli lääkehoidon turvallisuudessa.

Käytännön sovellukset vaihtelevat: yksittäisannoksia käytetään muun muassa terapeuttisten kokeiden, hätätilanteiden antotilanteiden sekä rokotteiden kehityksessä, sekä tilanteissa, joissa potilaalle annettava määrä on suunniteltu kattamaan hoito yhdellä annoksella. Toisinaan yksittäisannos on osa pidempää suunnitelmaa, jossa toinen annos voidaan antaa myöhemmin.

Läheisen huomioita: annostuksen ohjeistus ja pakkausmerkinnät ovat olennaisia; varastointi, säilyvyys ja pakkausmuoto voivat vaihdella. Erityistilanteissa yksittäisannosten valmistuksessa kiinnitetään huomiota turvallisuuteen, laatuun sekä potilaan yksilöllisiin tekijöihin kuten ikä, paino ja munuaisten sekä maksantoiminnan tila.