Wienerdekonvolutsiooni

Wienerdekonvolutsiooni on signaalitunnistusmenetelmä, jota käytetään signaalin palauttamiseen, kun se on heikentynyt tai vääristynyt tunnetulla tai arvioidulla häiriöfunktiolla. Tätä menetelmää kutsutaan myös Wiener-suodatukseksi. Menetelmän kehitti Norbert Wiener 1940-luvulla.

Menetelmä perustuu tilastolliseen lähestymistapaan. Sen tavoitteena on löytää alkuperäinen signaali siten, että se minimoi alkuperäisen signaalin ja sen arvioidun version välisen keskimääräisen neliövirheen. Wienerdekonvoluutsio ottaa huomioon sekä signaalin että kohinan tilastolliset ominaisuudet. Se pyrkii tasapainottamaan kohinan poistamista ja signaalin vääristymisen vähentämistä.

Yksinkertaisimmillaan Wienerdekonvoluutsio voidaan nähdä lineaarisena suodattimena, joka kertoo häiriintyneen signaalin Fourier-muunnoksen tietyllä suodatusvasteella. Tämä suodatusvaste määräytyy alkuperäisen signaalin ja kohinan tehospektritiheyksien perusteella. Wienerdekonvoluutsio on tehokas menetelmä monissa sovelluksissa, kuten kuvankäsittelyssä, äänisignaalin parantamisessa ja seismologiassa. Sen etuna on kyky käsitellä kohinaista dataa ja palauttaa häiriöitä sisältäviä signaaleja suhteellisen tarkasti.