Väärämuodon

Väärämuodon käsite viittaa kielelliseen muotoon, joka ei vastaa kielen standardin taivutussääntöjä tai kongruenssia kyseisessä kontekstissa. Se voi ilmetä sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä ja sen syynä voivat olla oppimisvirheet, dialektinen vaihtelu, kielen sisäinen analogia tai puhdas virhetilanne. Väärämuotoja esiintyy kaikilla sanaluokilla: substantiiveissa, adjektiiveissa, verbeissä sekä numeraaleissa. Yleensä väärämuoto heikentää ymmärrettävyyttä, ja sitä pidetään virheenä erityisesti muodollisessa kirjoittamisessa tai kieliopillisesti tarkkaa kieltä vaativissa konteksteissa.

Väärämuotoja tarkastellaan sekä kielitieteessä että kieltenopetuksessa. Kielitieteessä ne voivat auttaa kuvaamaan, miten ihmiset oppivat ja soveltavat taivutussääntöjä sekä miten kieli muuttuu eri kieli- tai murreryhmien vaikutuksesta. Kielenopetuksessa väärämuodot ovat keskeinen huomionkohde, jonka avulla opettajat ja oppilaat voivat ohjata oppimisprosessia, vahvistaa oikeita muotoja ja vähentää virheitä.

Esimerkkejä väärämuodoista: oikea muoto on “Kissa on pöydällä”; väärämuoto tässä yhteydessä on “Kissa on pöydän.” Toinen esimerkki: oikea yhdistelmä “Isä ja äiti ovat kotona”; väärä muoto on “Isä ja äiti on kotona.” Kolmas esimerkki: “Minulla ei ole koiraa” on oikea; “Minulla ei ole koira” on väärä. Neljäs esimerkki: “Hän sanoo” on oikea; “Hän sano” on väärä.

Väärämuodon käsite korostaa muodon ja funktion yhteensopivuuden tärkeyttä sekä kielenopetuksen, kielentutkimuksen että lexikon- ja korpusanalyyttisen työn perusasioita.