Väestötiheyttä

Väestötiheys on mittari, joka kuvaa väestön määrää pinta-alayksikköä kohden. Se ilmaistaan yleensä henkilöinä neliökilometriä kohden (hlö/km²). Väestötiheys on hyödyllinen työkalu alueiden asutuksen ja resurssien käytön analysointiin.

Korkea väestötiheys tarkoittaa, että alueella asuu paljon ihmisiä pienellä pinta-alalla. Tämä on tyypillistä kaupunkialueilla ja suurissa kaupungeissa, joissa asutus on keskittynyt. Matala väestötiheys puolestaan kuvaa harvaan asuttuja alueita, kuten maaseutua tai syrjäisiä luontoalueita, joissa ihmisiä on vähän suhteessa maa-alueeseen.

Maailman väestötiheys vaihtelee suuresti. Esimerkiksi Monaco ja Singapore ovat erittäin tiheästi asuttuja valtioita, kun taas Mongolia ja Australia ovat tunnettuja matalasta väestötiheydestään. Myös eri maiden sisällä voi olla merkittäviä eroja väestötiheydessä alueittain. Kaupungit ovat lähes aina tiheämmin asuttuja kuin maaseutu.

Väestötiheyden laskemiseen tarvitaan kaksi tietoa: alueen kokonaisväkiluku ja sen pinta-ala. Kaava on yksinkertainen: Väestötiheys = Väkiluku / Pinta-ala. Esimerkiksi, jos kaupungissa asuu 100 000 ihmistä ja sen pinta-ala on 500 km², sen väestötiheys on 200 hlö/km².

Väestötiheys voi vaikuttaa moniin tekijöihin, kuten infrastruktuurin tarpeeseen, ympäristövaikutuksiin, taloudelliseen toimintaan ja sosiaaliseen dynamiikkaan. Se on olennainen osa väestötieteellistä tutkimusta ja alueiden suunnittelua.