Virtualisointitavoista

Virtualisointitavoista, eli virtualisointimenetelmistä, viitataan eri tapoihin toteuttaa virtualisointi tietokonejärjestelmissä. Yleisimpiä näistä ovat kokonaisvaltainen virtualisointi, osittainen virtualisointi ja käyttöjärjestelmätason virtualisointi.

Kokonaisvaltaisessa virtualisoinnissa hypervisor, eli virtualisointikerros, luo täysin eristetyn virtuaalisen laitteiston jokaiselle virtuaalikoneelle. Tämä mahdollistaa erilaisten käyttöjärjestelmien ajamisen samalla fyysisellä laitteistolla ilman yhteensopivuusongelmia. Tyypillisiä hypervisoreita ovat VMware ESXi ja Microsoft Hyper-V.

Osittaisessa virtualisoinnissa virtuaalikoneet jakavat tiettyjä laitteiston osia, kuten prosessorin. Tämä voi parantaa suorituskykyä, mutta vaatii usein yhteensopivuutta isäntäkäyttöjärjestelmän kanssa.

Käyttöjärjestelmäpohjaisessa virtualisoinnissa, tunnettiin myös nimellä säiliöinti, ei luoda täysin eristettyä laitteistoa. Sen sijaan useat virtuaaliympäristöt jakavat saman isäntäkäyttöjärjestelmän ytimen. Tämä on tehokasta resurssien käytön kannalta ja soveltuu hyvin samankaltaisten sovellusten ajamiseen. Esimerkkejä tästä ovat Docker ja LXC.

Jokaisella virtualisointitavalla on omat etunsa ja haittansa riippuen käyttötarkoituksesta ja vaaditusta eristystasosta. Valinta virtualisointitavoista vaikuttaa suorituskykyyn, resurssien käyttöön ja hallinnan helppouteen.