Virtuaalilevynä

Virtuaalilevynä tarkoittaa levykuvaa, joka toimii ohjelmallisesti fyysisen levyn sijasta. Levykuva tallennetaan yleensä tiedostona tai syntyy loogisena laitteena, jota käyttöjärjestelmä tai virtualisointi-ympäristö näkee kuin oikean levyn. Virtuaalilevyjä käytetään yleisesti virtualisointiympäristöissä, testauksessa, ohjelmistopakettien hallinnassa sekä varmuuskopioinnissa.

Yleisimmät virtuaalilevyn muodot (image formats) ovat VHD ja VHDX (Microsoft Hyper-V), VMDK (VMware), VDI (VirtualBox) sekä QCOW2 (QEMU/KVM). Lisäksi raakafileinä (RAW) voi olla suora levykuva, ja ISO-tiedostot toimivat usein optisen levyn kuvina. Virtuaalilevyt voivat olla kiinnittyneitä yhden käyttäjän tai useamman virtuaalikoneen sekä isäntäjärjestelmän käyttöön, ja ne voivat olla tilapäisiä tai pysyviä.

Hallintaominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi luominen, kopiointi, pienentäminen tai laajentaminen sekä liittäminen ja irrottaminen virtuaalikoneista. Monissa ympäristöissä käytetään differencing- eli erotuslevyjä sekä snapshot-ominaisuuksia, joiden avulla tilanmuutokset voidaan eristää ja palauttaa aiempaan tilaan.

Edut ovat muun muassa parempi siirrettävyys ja varmuuskopiointi, eristäminen fyysisestä laitteistosta sekä joustava tallennustilan hallinta. Rajoituksia voivat aiheuttaa suorituskykytilanteet riippuen isäntäkoneen ja tallennuslaitteiston suorituskyvystä, sekä tarve hallita tiedon eheyttä ja varmuuskopioita useamman kuvan hallinnan yhteydessä.

Käyttökohteita ovat virtuaalikoneiden levyasemien emulointi, kehitystyökalujen testaus, ohjelmistojen jakelu sekä varmuuskopiointi- tai palautusstrategiat.