Virheentarkistus

Virheentarkistus on kokonaisuus mekanismeja, joiden tarkoituksena on varmistaa tiedon eheys siirron tai tallennuksen aikana. Sen tavoitteena on havaita mahdolliset virheet, jotka voivat syntyä esimerkiksi elektroniikan häiriöissä, siirtoprosesseissa tai ohjelmistovirheissä. Joissakin järjestelmissä virheentarkistus myös korjaa virheen automaattisesti.

Yleisimpiä virheentarkistuksen tekniikoita ovat pariteetit, tarkistusluvut (checksums) ja CRC (cyclic redundancy check). Pariteetti lisää yhden bitin, jonka arvon perusteella voidaan päätellä virheestä. Tarkistusluvut ja CRC käytetään laajemmin tiedon eheydentarkasteluun; CRC on erityisen tehokas erilaisten virheiden havaitsemiseen datakanavissa. Hamming-koodit sekä Reed-Solomon -koodit mahdollistavat sekä virheiden havaitsemisen että korjaamisen, ja niitä hyödynnetään muun muassa ECC-muistissa sekä optisten medioiden ja skannauksen virheentarkastuksessa. RAID-järjestelmät käyttävät pariteettia tiedon palauttamiseen, jos osa levystä epäonnistuu.

Toiminta-alueita ovat tietoliikenne, tallennuslaitteet, muistijärjestelmät sekä ohjelmistojen sisäiset datavirtojen eheydentarkastukset. Esimerkkejä sovelluksista ovat verkkojen protokollat kuten TCP/IP, jotka käyttävät tarkistuslukuja virheiden havaitsemiseksi, sekä tiedostojärjestelmät ja varmistusjärjestelmät, jotka hyödyntävät virheentarkistusta. Erilaiset virheentarkistusmenetelmät valitaan suorituskyvyn, riskien ja kustannusten perusteella, koska mikään yksittäinen ratkaisu ei ole kaikenkattava.