Virheensietojärjestelmien

Virheensietojärjestelmät, tunnetaan myös nimellä vikasietojärjestelmät tai vikasietoiset järjestelmät, ovat tietojenkäsittelyjärjestelmiä, jotka on suunniteltu jatkamaan toimintaansa tiettyjen vikojen ilmetessä. Tavoitteena on minimoida tai poistaa järjestelmän toimintakatkokset ja varmistaa palvelun jatkuvuus kriittisissä sovelluksissa. Virheensietoa voidaan saavuttaa useilla eri tavoilla, kuten redundanssin, monimutkaisten virheenkorjausmekanismien ja ylikuormituskyvyn avulla.

Redundanssi on yleinen tapa toteuttaa virheensietoa. Se tarkoittaa kriittisten komponenttien, kuten palvelimien, tallennuslaitteiden tai verkkoyhteyksien, kaksinkertaistamista tai moninkertaistamista. Jos yksi komponentti pettää, toinen voi ottaa sen tehtävän välittömästi ilman merkittävää käyttökatkoa. Tämä voi olla esimerkiksi aktiivi-aktiivi- tai aktiivi-passiivi-redundanssia.

Virheenkorjausmekanismit ovat toinen tärkeä osa virheensietoa. Nämä voivat olla ohjelmistopohjaisia tai laitteistopohjaisia ja ne havaitsevat virheet, yrittävät korjata ne tai eristää viallisen osan. Esimerkiksi virheellisten datapakettien uudelleenlähetys verkkoliikenteessä tai muistivirheiden automaattinen tunnistus ja korjaus ovat tällaisia mekanismeja.

Ylikuormituskyky (fault tolerance) viittaa järjestelmän kykyyn jatkaa toimintaansa rajoitetulla kapasiteetilla tai toiminnallisuudella, vaikka osa sen resursseista olisikin epäkunnossa. Tällöin järjestelmä ei välttämättä toimi täydellä teholla, mutta se säilyttää perustoimintonsa. Virheensietojärjestelmiä käytetään laajalti aloilla, joissa keskeytymätön toiminta on välttämätöntä, kuten lentoliikenteen hallinnassa, rahoitusjärjestelmissä, sairaaloiden laitteistoissa ja teollisuuden automaatiossa.