Vinyylilevyille

Vinyylilevyille viitataan yleisesti analogisiin äänilevyformaateihin, joita käytetään musiikin tallentamiseen ja toistamiseen. Yleisimmät kooltaan ovat 12 tuuman LP-levyt ja 7 tuuman singlet. LP-levyt soivat tyypillisesti 33 1/3 kiertoa minuutissa, singlet 45 rpm. Levyjen ääniaineisto on leikattu uraan vinyylilevylle, ja ääni toistetaan neulan avulla; toistoa kuvaillaan usein lämpimänä ja laajakaajuisena verrattuna digitaalisiin tallenteisiin.

Historia ja valmistus: Vinyylilevyt yleistyivät 1950-luvulla niiden pidemmän tallennusajan ansiosta, ja 12-tuumaiset LP:t tarjosivat noin 20–25 minuuttia per puoli. Levyjen valmistus perustuu massapainamiseen: masterista tuotetaan metallinen muotti, jonka avulla PVC-vinyylipalat läpiviedään muovilevyiksi. Nykyisin markkinoilla on sekä perinteisiä mustia levykappaleita että värivinyylejä sekä erilaisia painoksia; yleisö hakee usein lisäksi paksumpia 180 g -levyjä ja rajoitettuja painoksia.

Nykytilanne ja kulttuuri: 2000-luvulla vinyylilevyt ovat kokeneet uudelleennousun ja monet artistit julkaisevat uutta sekä uudelleenpainettuja klassikkoja vinyylinä. Valikoima kattaa useita värejä, teipattuja kansia ja erikoispainoksia, ja digitaaliset striimauspalvelut toimivat usein täydentävänä kuuntelumenetelmänä. Vinyylit ovat myös merkittävä keräilykohde ja osa monien musiikkikulttuurien estetiikkaa ja historiaa.

Huolto ja käyttö: Levy kannattaa säilyttää pystyasennossa poissa suorasta auringonvalosta ja kosteudelta. Käyttöön kannattaa käyttää suojakantta ja anti-static-suojakääreet sekä pitää neulan urilla puhtaana. Puhtaat, mikrokuituliinalla puhdistetut neulat sekä säännöllinen puhdistus auttavat säilyttämään äänierän laadun. Levyjä tulisi käsitellä reunoilta, ei keskeltä.