Vilpittömyys

Vilpittömyys on suomalainen käsite, joka viittaa rehellisyyteen ja aitouteen. Se tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, jossa ihminen puhuu ja toimii ilman peittelyä, valhetta tai vilppiä.

Termi muodostuu juuresta vilppi, joka tarkoittaa petosta tai pettämistä, sekä abstraktista -myys/-tömyys-suffiksesta. Vilpittömyys viittaa sekä sanallisen että ei-sanallisen ilmaisun aitouteen ja siihen, ettei epäilystä lavasteta.

Arjessa vilpittömyyttä arvostetaan viestinnässä, ihmissuhteissa ja päätöksenteossa. Se ilmenee rehellisenä palautteena, suorasukaisuutena sekä haluna sanoa asiat sellaisina kuin ne ovat.

Filosofisessa ja kulttuurisessa kontekstissa vilpittömyys voidaan nähdä moraalisen luonteenpiirteenä, joka tukee luottamusta ja eheyttä.

Vastakohta on vilpillisyys, valehtelu tai teennäisyys. Vilpittömyys ei kuitenkaan yksiselitteisesti ole aina sopivaa; tilanteesta riippuen se voi vaatia maltillisuutta ja harkintaa.

Näin ollen vilpittömyys on moninainen käsite, joka kuvaa sekä yksilön ominaisuutta että kulttuurista ihanteita.