Viljelytekniikat

Viljelytekniikat ovat biologisten materiaalien kasvattamisen hallittuja menettelyjä, joita käytetään sekä tutkimuksessa että teollisuudessa. Niihin kuuluu mikrobien viljely, kasvi- ja kudosviljely sekä eläin- ja sienisolujen sekä niiden tuotteiden tuotanto. Viljely voidaan toteuttaa erilaisilla kasvualustoilla ja olosuhteilla, kuten kiinteillä tai nestemäisillä media, joiden ravinteet ja ympäristötekijät säädellään optimaalisiksi.

Mikrobiviljelyä käytetään laajasti perus- ja soveltavassa tutkimuksessa sekä bioteknologiassa. Kasvi- ja kudosviljely mahdollistaa kasvien kloonaalisen lisäyksen, geneettisen muokkauksen sekä kokonaiskantojen tai solukerrosten tuottamisen. Eläinsolu- ja kudosviljelyä hyödynnetään lääketieteessä, immunologisissa tutkimuksissa ja farmakologisissa sovelluksissa. Sienten viljelyä käytetään ruokateollisuudessa, bioteknologiassa sekä tutkimuksessa, ja se voi tapahtua sekä kiinteillä että nestemäisillä kasvualustoilla.

Viljelytekniikoiden tarkoituksena on tuottaa tehokkaasti haluttuja biomolekyylejä, tutkittavaa materiaalia tai kasvu- ja tuotantokantoja. Niihin liittyy usein aseptinen työskentely ja kontaminaation ehkäisy, sekä tarkkaa ympäristö- ja biosafety-asetusten noudattamista. Tekniikoiden kehittäminen on vaikuttanut merkittävästi bioteknologiaan, maatalouteen, lääketieteeseen ja teolliseen bioprosessointiin.

Historiallisesti viljelytekniikoiden kehittyminen on yhdistetty mikrobien ja solujen kasvatusmenetelmien edistymiseen sekä kasvualustojen ja kulttuuriprosessien parantamiseen 1800– ja 1900-luvuilla. Nykyään ne ovat monialaisia ja säädeltyjä, ja niiden osaaminen on keskeistä sekä tutkimuksessa että tuotannossa.