Vikatolerantit

Vikatolerantit on suomenkielinen termi, jolla viitataan järjestelmiin sekä arkkitehtuureihin, jotka säilyttävät toiminnallisuutensa virhetilanteissa. Tavoitteena on minimoida käyttökatkokset ja ylläpitää turvallinen sekä eheä kokonaisuus silloinkin, kun yksittäiset komponentit tai yhteydet epäonnistuvat. Vikatolerantti suunnittelu kattaa sekä ohjelmiston että laitteiston sekä edellyttää määriteltyjä resurssien hallinta- ja virheenkäsittelymekanismeja.

Keskeisiä periaatteita ovat redundanssi, virheiden eristäminen ja itseparantuvuus, sekä virheiden havaitsemiseen ja hallintaan suunnitellut mekanismit. Ratkaisut voivat sisältää monimuotoisuutta ja useita toimintoja, joiden avulla järjestelmän osat voivat korvata toisensa, sekä automaattisen failoverin ja kuormitusjakelun. Hajautetut konsensusmekanismit, varmuuskopiot sekä käytännöt kuten RAID- ja ECC-muistit ovat tyypillisiä keinoja.

Käyttökohteita on monilla aloilla: tietojenkäsittelykeskuksissa, pilvipalveluissa, kriittisissä infrastruktuureissa kuten sähköverkoissa ja ilmailussa sekä upotetuissa järjestelmissä, joissa vikatoleranssi on olennaista. Suunnittelussa korostuvat jatkuvuus, nopea palautuminen ja tietoturva sekä haittojen minimoiminen, jotta toiminta ei keskeydy.

Käytäntöihin kuuluu säännöllinen testaus, vikatilanteiden simuloiminen sekä kustannus-hyöty-arviointi. Suurempi redundanssi tuottaa yleensä paremman käytettävyyden, mutta lisää kustannuksia ja kompleksisuutta. Vikatolerantteja järjestelmiä arvioidaan usein käytettävyys- ja luotettavuusmittarein sekä kyvyllä sietää ja palautua virheistä.