Viittaussuhteeseen

Viittaussuhteeseen (viittaussuhde) on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan funktiota, jossa jokin kielellinen ilmaisu viittaa sen referenttiin discouse-yhteydessä tai kontekstissa. Viittaussuhde on keskeinen osa tekstin koherenssia, sillä se mahdollistaa nimitysten, pronominien ja muiden määritelmälaatuisten ilmausten yhteyden aiemmin mainittuihin tai kontekstissa yhteisesti jaettuihin asioihin.

Tyypit ja esimerkit

- Anafora: viittaus taaksepäin aiempaan viittaamiseen. Esimerkki: “Pekka korjasi polkupyörän. Se toimi hyvin sen jälkeen.” Tässä “se” viittaa aiemmin mainittuun polkupyörään.

- Katapafoora: viittaus eteenpäin kohti seuraavaa selitystä tai mainintaa. Esimerkki: “Se oli tärkeä projekti, jonka lopullinen tulos yllätti meidät.” Tässä viittaus alun “se” voi valmistella tulevaa mainintaa.

- Deiktinen viittaus (eksoforinen): viittaus tilanteeseen tai kontekstiin, joka on lukijan tai kuulijan ulkopuolella. Esimerkki: “Tämä ei ole edes valmis vielä.” Viittauskohde riippuu tilanteesta.

Käyttö ja merkitys

Viittaussuhteet ovat olennaisia sekä kirjoitetussa että puhuttavassa kommunikaatiossa: ne auttavat rakentamaan selkeitä viestiketjuja, vähentävät toistoa ja parantavat tekstin luettavuutta. Kielten opetuksessa viittaussuhteen hallinta on keskeinen osa koherenssin opettamista, ja luonnollisen kielen prosessoinnissa ne ovat keskeisiä tehtäviä viittausten resoluoinnissa.

Lähinnä viittaussuhteet koskevat kielen rakenteita (pronominit, demonstratiiviset ilmaukset, määriteltyjen NP:t) sekä kontekstuaalisia viitteitä, joita voidaan käyttää tekstin sisäisten ja ulkoisten referenttien ilmaisemiseksi.