Viitearvojen

Viitearvot (viitearvojen) ovat laboratoriotutkimusten tulkinnan keskeinen käsite. Ne kuvaavat terveellä aikuisväestöllä havaittujen tulosten vaihteluvälin, jonka sisällä tulokset yleensä katsotaan normaaliksi. Viitearvoja voidaan antaa yleisluontoisina koko väestölle tai kohdistettuina ryhmille, kuten ikä- tai sukupuolittain. Laboratoriosta riippuen käytetään sekä termiä viitearvot että viiteväli.

Määrittely ja menetelmät: Viitearvot muodostetaan keräämällä terveiltä ihmisiltä näytteitä ja mittaamalla samaa analyysia käyttäen. Viiteväli kattaa tavallisesti noin 95 prosenttia terveiden arvoista, esimerkiksi 2,5 ja 97,5 prosenttipisteiden välillä. Jos jäännönjakautuma ei ole normaali, käytetään ei-parametrisiä menetelmiä. Viitearvot ovat laboratorio- ja mittausmenetelmäkohtaisia, ja ne voivat muuttua käytetyn laitteen, reagentsien tai standardien mukaan.

Tulkinta ja käytäntö: Tulokset tulkitaan vertaamalla niitä kyseisen laboratorion viitearvoihin. Tulos sisäpuolella viiteväliä voidaan merkityksellisesti tulkita normaaliksi, kun taas poikkeavat tulokset eivät automaattisesti osoita sairautta vaan vaativat kliinistä arviointia ja mahdollisia lisätestejä. Viitearvot voivat muuttua esimerkiksi iän, sukupuolen, raskauden tilan tai lääkityksen vaikutuksesta, joten konteksti on tärkeä.

Esimerkkejä: yleisiä viitearvoja käytetään esimerkiksi paastoverensokerin, kokonaiskolesterolin sekä HDL- ja LDL-kolesterolin tulkinnassa, mutta myös maksan ja munuaisten toiminnan mittauksissa käytetään oireenmukaisia viitearvoja. Viitearvot ovat välttämätön työkalu laboratoriotutkimusten tulkinnassa.