Viitearvoja

Viitearvot, tai viiteväli, ovat laboratoriomittauksien normaaleja arvoja kuvaavia rajoja, joiden sisällä yksilön tulkitaan olevan terve tai normaalin fysiologisen vaihtelun alueella. Viitearvot määritetään ottamalla mukaan terve populaatio, joka on mahdollisimman edustava, ja tulokset analysoidaan tilastollisesti. Yleensä käytetty referenssiväli kattaa noin 95 prosenttia terveiden yksilöiden arvoista, ja viitearvot ovat usein sukupuoli- ja iästä riippuvia.

Viitearvot voivat vaihdella laboratorion, menetelmän ja laitteen mukaan. Näytteenoton, näytteen käsittelyn sekä mittausmenetelmien erot voivat vaikuttaa tuloksiin, minkä vuoksi jokainen laboratorio julkaisee omat viitearvonsa jokaiselle testille. Usein arvoja esitetään erikseen miesten ja naisten sekä lasten/oikeukauden mukaan. Ylipäätään raskaus ja muut elämänvaiheet voivat vaatia erillisiä viitearvoja.

Tuloksen sijoittuminen viitealueen sisälle ei riitä diagnoosiin, vaan se on osa laajempaa kliinistä tulkintaa. Poikkeamat voivat johtua monista tekijöistä, kuten sairaudesta, lääkityksestä, ravinnosta, stressistä tai laboratoriosta johtuvista tekijöistä. Siksi tulkinnassa huomioidaan potilaan oireet, kliininen kuva ja lisätutkimukset.

Viitearvot eroavat kynnysarvoista tai päätöskynnyksistä, joita käytetään sairauden toteamiseen tai hoidon käynnistämiseen. Viitearvot kuvaavat vaihtelua terveessä populaatiossa, kun taas kynnysarvot ovat usein liittyviä sairauksien tunnistamiseen. Viitearvojen kehittämisessä huomioidaan ikä-, sukupuoli- ja mahdollisesti etninen tausta sekä biologinen vaihtelu, ja niitä päivitetään tarpeen mukaan. Kansainvälisesti ohjeistuksia on julkaistu muun muassa akateemisilta ja standardointijärjestöiltä, ja laboratorioiden viitealueet pyritään pitämään ajantasaisina ja menetelmäsidonna.