Vihastuttaminen

Vihastuttaminen on toiminto, jossa toinen ihminen saa vihaisen tunteen heräämään. Se voi olla tahallista tai tahatonta, ja ilmentyy puheessa, käytöksessä tai muussa viestinnässä. Vihastuttaminen voi liittyä esimerkiksi loukkaavan sanavalinnan, hyökkäyksen tai provokaation kaltaisiin keinoihin, mutta se voi myös syntyä epähuomiossa kuuleman viestin tulkinnan kautta.

Sana on muodostettu verbistä vihastuttaa yhdistämällä -minen-suffixiin: vihastuttaminen. Verbin vihastuttaa perusmerkitys on "herättää vihaa" tai "saada toinen vihaisesti reagoimaan". Nominaalimuoto viittaa itse toiminnan nimeen.

Käyttökonteksteja on monia: arkipuheessa se voi kuvata tilannetta, jossa jokin sanoma tai teko ärsyttää toista; mediassa sitä voidaan tarkastella retorisena keinona, jolla herätetään tunteita; poliittisessa keskustelussa vihastuttamisesta voidaan huomauttaa taktiikkana. Toisaalta vihastuttaminen voi tapahtua tahattomasti, ilman tarkoituksellista manipulointia.

Vihastuttaminen liitetään usein negatiiviseen sävyyn, sillä viha on voimakas ja joskus aiheuttaa konfliktia. Silti termi on neutri kuvausilmaisu: se kuvaa ilmiötä ilman moraalista tuomiota, ja sitä voidaan käyttää sekä narratiivien analysoinnissa että käytännön vuorovaikutuksen tarkastelussa.

Lähisukuisia käsitteitä ovat vihastuttamisen vastakohta rauhoittaminen tai arvosteleva kritiikki, sekä ilmiöt kuten provokatiivinen viestintä ja konfliktin hallinta.