Vetysidettä

Vetysidettä on yleinen kemiallinen vuorovaikutus, joka syntyy, kun vetyatomi on kytkeytynyt elektronegatiiviseen atomiin (kuten happi, typpi tai fluori) ja muodostaa vuorovaikutuksen toisen elektronegatiivisen atomin kanssa, jolla on vapaat elektroniparit. Suomenkielessä termiä käytetään kuvaamaan sekä yksittäistä vetysidosta että sen muodostamaa verkostoa, jossa saman tai erilaisten molekyylien välille muodostuu määrättyjä suunnattuja, heikompia sidoksia.

Vetysidettä on luonteeltaan epäkovalenttinen ja helposti ohimenevä, mutta se voi olla riittävän vahva yhdistääkseen molekyylien rakenteita. Sitä esiintyy erityisesti vesien ja biologisten makromolekyylien, kuten proteiinien ja nukleiinihappojen, rakenteissa. Vetysidokset ovat suunnattuja ja muodostuvat yleensä lineaarisesti H-atomin ja toisen elektronegatiivisen atomin välillä, mikä selittää esimerkiksi vesimolekyylien verkostojen jähmeyden ja biomolekyylien kiinnittymisen tärkeysrakenteisiin.

Vetysidettä mitataan ja tarkastellaan useilla tekniikoilla. Spektroskialla, kuten IR- ja NMR-menetelmillä, voidaan havainnoida sidosten vaikutuksia taajuuksiin ja ympäristön muutoksiin. Rakenteita voidaan myös mallintaa ja simuloida kvantti- ja klassisilla menetelmillä, jolloin saadaan selville sidosten pituudet, energiatasot ja verkostojen dynaaminen käyttäytyminen.

Merkittäviä esimerkkejä vetysidetyistä ilmiöistä ovat veden korkeahko sulamispiste ja kiehumispiste, proteiinien ja DNA:n rakenteiden stabilointi sekä solujen biokemialliset prosessit. Vetysidettä on keskeinen osa elämää ylläpitäviä mekanismeja, mutta se on heikompi ja vähemmän vakaa kuin kovalenttiset sidokset.

Lisäsanasto: vetysidos, H-sidos, veden rakenne, proteiinit, DNA.