Vesistömittauksia

Vesistömittauksia tarkoittaa vesistöjen tilan, kehityksen ja muiden vesityypin ominaisuuksien systemaattista mittaamista sekä seuraamista. Keskeisiä vesistöjä ovat joet, järvet, rannikkovesialueet ja pohjavesi. Mittaukset tukevat vedenkäsittelyä, vesivarojen hallintaa sekä ympäristön tilan arviointia.

Mittauksissa kerätään sekä hydrologisia että vesistön laadullisia tietoja. Hydrologian mittausaiheisiin kuuluvat vedenpinta, virtaama ja tulvapotentiaali sekä vuotuisten vesistöjen vaihtelun kuvaaminen. Vedenlaadun osalta mitataan esimerkiksi lämpötila, pH, hapen pintaan sitoutunut happea ja sen vaihtelu, ravinteet (fosfaatteja ja nitraatteja), kokonaistyppeys, suspensoitu ja liukoinen kiintoaines sekä johtokyky. Lisäksi seurataan usein lämpötilan ja suolapitoisuuden kaltaisia fysikaalis-kemiallisia parametreja sekä biologisia indikaattoreita.

Käytännössä vesistömittaukset toteutetaan mittausasemien, pienten tutkimusryhmien ja kenttämittausten muodossa. Laitevalikoima kattaa vedenkorkeusantureita, virtaamamittareita, syvyysantureita sekä monia kemiallisia ja biologisia sondia. Data kerätään sekä kenttämittauksin että automaattisten verkkojen ja teleskooppisten mittauksien kautta, ja tulokset tallennetaan keskitettyihin vesistöaineistoihin sekä avoimeen dataan.

Sovellukset ja vaikutukset ulottuvat vesivarojen hallinnasta tulvasuojeluun, vakaan vedenlaadun turvaamiseen sekä ympäristötavoitteiden seurantaan, kuten vesienhoidon ja vesistöjen ekologisen tilan arviointiin liittyviin päätöksiin. Vesistömittauksia toteuttavat usein kansalliset viranomaiset, kunnat, tutkimuslaitokset sekä yliopistot, ja tiedot ovat usein julkisesti saatavilla. Esimerkiksi Suomessa vesistömittaukset tukevat sekä kansallisia että EU:n vesienhoidon direktiivien tavoitteita.