Vesimittauksia

Vesimittauksia tarkoittaa veden määrän ja laadun sekä niihin liittyvien ilmiöiden mittaamista. Niihin sisältyvät sekä hydrologiset mittaukset, kuten virtaama (Q) ja vedenkorkeus, että vesien laadun mittaukset, kuten pH, sähkönjohtavuus (EC), sameus, liukoinen happi (DO), lämpötila sekä ravinteet ja mahdolliset epäorgaaniset epäpuhtaudet.

Mittaukset voidaan tehdä in situ -menetelmin sekä jatkuvalla seurannalla; käytössä ovat monisensoriset sondit, loggereita ja automaattiset mittausasemat. Virtaamaa ja vedenkorkeutta mitataan usein virtaamamittauksilla tai velocity-area -menetelmillä, ja veden laatua seurataan esimerkiksi DO:n, pH:n, EC:n ja sameuden sekä ravinteiden kuten nitraatin ja fosfaatin mittauksilla, sekä mahdollisten raskasmetallien tai mikrobiologisten indikaattorien selvittämisellä. Datan keruuta tukevat ajastetut tiedonvälitysjärjestelmät ja paikan päällä olevat automaattiset mittauslaitteet.

Mittausdataa käytetään laajasti veden varojen hallintaan, tulvaennusteisiin, juomaveden laadun varmistamiseen sekä jäteveden puhdistuksen ja ekologisen tilan seurannan tukemiseen. Lisäksi vesimittaukset auttavat ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimisessa sekä hydrologisten ja vesistömallien kehittämisessä.

Esimerkkejä verkostoista ovat valtakunnalliset ja kuntien ylläpitämät mittausverkostot, joiden tiedot koordinoidaan ja julkaistaan vesitieto-järjestelmissä. Suomessa vesimittaukset toteuttavat sekä viranomaiset että vesihuollon toimijat, ja tiedot kootaan yhteen kansallisissa vesitieto- ja seurantaverkostoissa sekä tutkimuslaitosten yhteistyössä. Laatua ja vertailukelpoisuutta varmistetaan laadunvarmistuksella, standardien mukaisilla menetelmillä sekä säännöllisellä kalibroinnilla ja huollolla.