Vesilähteiden

Vesilähteiden käsite viittaa luonnollisiin paikkoihin, joista pohjavesi tai muu makea vesi purkautuu maan pinnalle tai ruokkii lähistön vesistöjä. Ne voivat toimia pieninä lähteinä, puroina, tai olla osa suurempien vesistöjen virtaamaa. Vesilähteet ovat tärkeitä sekä ekosysteemeille että ihmisyhteisöille, sillä ne vaikuttavat veden laatuun ja määrään sekä tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille.

Pohjavesi purkautuu luonnollisesti, kun se kohtaa kallioperän rakenteita, kuten halkeamia tai peruskallion pinnan, tai kun vedenpaine nousee tietyissä geologisissa olosuhteissa. Purkauksia on sekä jatkuvia että kausittaisia, riippuen sade- ja veden lataustilanteesta sekä maaperän rakenteesta. Eräillä alueilla, kuten karstialueilla, muodostuu suuria ja puhtaita lähteitä, jotka voivat toimittaa veden lajista riippuen merkittävästi vesivarantoja.

Lähteitä voidaan luokitella muun muassa luonnonlähteiksi, artesiaalisiksi lähteiksi sekä ajoittaisiksi tai pysyviksi lähteiksi. Ne voivat syöttää pieniä puroja tai suoraan suurempia vesistöjä ja ne muodostavat tärkeitä vedenkiertomekanismeja sekä elinympäristöjä. Vesilähteiden laatu ja määrä ovat herkkiä rehevöitymiselle, saasteille, lämpötilan muutoksille sekä maankäytön vaikutuksille.

Hallinto: Kansallisesti vesilähteiden tilaa seurataan viranomaisten toimesta, ja vedenhankinnan sekä pohjavesien suojelun politiikat ohjaavat toimenpiteitä. EU:n vesienhoidon säädökset, kuten Water Framework Directive, vaikuttavat suunnitteluun ja toimiin. Keskeisiä keinoja ovat suojavyöhykkeet, maankäytön rajoitukset, vesivarantojen monitorointi sekä vedenhankinnan kestävä hallinta.